Tasan neljä kuukautta, kaksitoista päivää ja kaksikymmentäyhdeksän minuuttia. Niin kauan sitten kävelin sisään erään paikan ovista, sydän hakkasi, jännitti, nauratti, kaikki oli jotenkin niin täydellistä. Täti yritti pitää mut aisoissa, kun jonossa teki mieli loikkia ihmisten yli ja juosta sisään saliin.
Kun pääsin sisälle saliin, olo oli vielä epätodellisempi. Ja tajunta räjähti siinä vaiheessa kun intro pärähti kuuluviini. Porukka huusi ja ei jumalauta. Mullon ikävä sitä tunnetta, mä haluan takaisin. Takaisin siihen päivään, siihen paikkaan, siihen hetkeen. Takaisin sinne keikalle.
Kuuntelin taas pitkästä aikaa sitä kappaletta, joka sai mut tajuamaan kuinka paljon mä välitän tosta jätkästä. ei juma. <3
Kun pääsin sisälle saliin, olo oli vielä epätodellisempi. Ja tajunta räjähti siinä vaiheessa kun intro pärähti kuuluviini. Porukka huusi ja ei jumalauta. Mullon ikävä sitä tunnetta, mä haluan takaisin. Takaisin siihen päivään, siihen paikkaan, siihen hetkeen. Takaisin sinne keikalle.
Kuuntelin taas pitkästä aikaa sitä kappaletta, joka sai mut tajuamaan kuinka paljon mä välitän tosta jätkästä. ei juma. <3
Kommentit